Akavalaiset ilmastotyössä: Suomen Arkkitehtiliiton (SAFA) jäsen, arkkitehti Juuso Iivonen

– Rakentaminen on laajassa kuvassa täysin kestämätöntä. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin ekologinen kehitys.

29.5.2020

– Minulla ei ole henkilökohtaista hinkua ajatella, että tekemäni asiat jäävät historiaan. Tavoitteeni on tehdä maailmasta parempi paikka ihmisille, eläimille ja ympäristölle, sanoo Juuso Iivonen, Tupa Architecture Oy:n osakas ja perustajajäsen.

Hän voitti kollegoineen Tampereen kaupungin Hiedanranta-suunnittelukilpailun vuonna 2016. Kilpailuvoitto oli samalla alkusysäys yritykselle, joka työllistää Iivosen lisäksi kolme muuta osakasta.

Hiedanrannan vanhasta tehdasalueesta povataan maailman edistyksellisintä kiertotalouteen keskittynyttä kaupunginosaa. Alue rakentuu raitioliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun ehdoilla. Tällä hetkellä siellä on yliopistotoimintaa, kulttuuritapahtumia, turvapaikanhakijoiden kotouttamisprojekteja, yleinen sauna, taidetta ja kaupunkiviljelyä.

– Emme halunneet tehdä vain utopiaa, joka museoidaan.

Arkkitehtuuri on yksinkertaistettuna kaupunkien ja rakennusten suunnittelua, uusien asioiden luomista ja vanhojen muokkaamista.

Iivonen opiskeli arkkitehdiksi, koska halusi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja yhdistää työssään taidetta ja tuoda ihmisten elämään estetiikkaa – paikkoja, joihin voi liittää muistoja.

Iivosen yrityksen asiakkaita ovat kaupungit, rakennuttajat ja yksittäiset ihmiset, jotka tarvitsevat arkkitehtia esimerkiksi omakotitalojen suunnitteluun.

– Haluamme tuoda ekologisia asioita esiin ja humanismia kaupunkirakentamisessa. Arkkitehtuurissa tarvitaan ehdottomasti muutosta.

Iivosen yrityksen haasteena on löytää yhteistyökumppaneita, jotka haluavat tehdä ekologista rakentamista.

Yksi vaihtoehto on tulevaisuudessa ottaa ohjat omiin käsiin. Alalla on myös rakennuttajia, jotka ovat muuttaneet toimintatapojaan.

– Meillä on ollut haaveena, että ryhtyisimme tekemään ja kehittämään pienimittakaavaista ekologista rakentamista. Se voi olla jossain vaiheessa mahdollista eri rahoituskanavien kautta.

Iivosen mielestä tämänhetkinen rakentaminen on laajassa kuvassa täysin kestämätöntä.

–Rakennusten materiaalien ekologiset vaikutukset eivät tunnu kiinnostavan monia. Annetaan sellainen kuva, että asiat tehdään ekologisesti, mutta ei oikeasti tehdä.

Iivonen toivoisi, että valtio myöntäisi lainatakauksia perustajaurakointiin, sillä ehdolla, että ne täyttäisivät ekologisen rakentamisen kriteerit.

– Se olisi hyvä konkreettinen kannustin.

Iivonen haluaisi, että rakennusluvan haun yhteydessä vaadittaisiin päästölaskelmia ja rajoituksia päästöille.

Esimerkiksi rakentamisen peruselementti betoni on valtava päästölähde. Jos betoni olisi valtio, se tuottaisi kolmanneksi eniten kasvihuonepäästöjä Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Betonia valmistetaan maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljardia tonnia vuosittain.

– Betonia lykätään ihan kaikkialle ja betonirakennuksista sanotaan, että ne kestävät aikaa. Se voi olla totta, jos ne valmistetaan hyvin.

Myös muut valmistusmateriaalit, kuten kivivilla, jota prosessoidaan kovissa lämpötiloissa aiheuttavat hiilidioksidia ilmakehään.

– Se ei riitä, että tehdään rakennuksia, joiden käytönaikaiset päästöt ovat pienet, vaan rakentamisen aikaiset päästöt pitäisi saada mahdollisimman alas heti.

Kaupunkisuunnittelun osalta isoin ongelma, jonka Iivonen ottaa esiin, liittyy liikkumiseen.

–Kaupunginosat, joita teemme nyt, tulevat olemaan täällä todella kauan. Jos suunnittelemme niitä vielä autoilun ehdoilla, sen muuttaminen jälkikäteen on hankalaa ja kallista.

Kaupunkisuunnittelu ohjaa ihmisten kulutustottumuksia. Arkkitehtien on mietittävä, miten ihmiset liikkuvat, kuluttavat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

–Koneet, jotka ympäröivät meitä ovat vaarallisia, haisevat pahalta ja aiheuttavat melua, ja tekevät ympäristöstä sellaisen, että missään ei voi olla.

Iivosen mielestä Suomen Arkkitehtiliiton (SAFA) työ ilmastonmuutoksen torjumisen eteen näkyy parhaiten arkkitehtikilpailuissa, joita tehdään yhteistyössä kaupunkien kanssa. Merkittävä osa aluesuunnittelua ja julkista rakentamista kehitetään kilpailujen kautta. Myös yksittäisten arkkitehtien työt nousevat esiin mediassa.

– Kilpailut luovat aina aikansa monumentteja, joilla on paljon symbolista arvoa. Ilmastonmuutos ja kestävän rakentamisen periaatteet ovat olleet pitkään taustalla.

SAFA:lla on oma ekologiseen rakentamiseen painottunut jaosto. Iivonen toivoo, että teema olisi enemmän esillä liiton toiminnassa.

– Ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin ekologinen kehitys.

Iivosen mukaan arkkitehdit ovat kyllä tietoisia ekologisista asioista, mutta valta on loppupeleissä aina rakennuttajilla.

– Joskus ehdotan rakennuttajille, että mitä jos käytettäisiin esimerkiksi massiivipuuelementtiä, joka olisi myös taloudellisesti kannattavaa. Vastaus on yleensä, että ei, kun me tehdään betonista.

– Jos olet riittävän vaikea, he vaihtavat arkkitehtiä.

Iivosen mukaan arkkitehdeiltä vaaditaan hyviä viestintätaitoja, jotta rakennuttajat ja poliittiset päättäjät saataisiin tietoiseksi kestävästä rakentamisesta ja muuttamaan nykysuunta. Siinä myös SAFA voisi Iivosen mukaan tarjota apuaan enemmän.

– Ne, joilla on raha, pitäisi saada kääntämään kelkkansa.

Iivosen tulevaisuuden suunnitelmissa on myös tohtorintutkinto. Hän haluaisi laatia kaupungeille ekologisen rakentamisen opaskirjan, joka voisi auttaa lainsäädännön pohjana.

– Pitäisi saada jonkinlainen meta-analyysi aikaiseksi, mitä voitaisiin tehdä laajassa mittakaavassa. Miten olemassa oleva kaupunki voidaan muuttaa niin, että se toimii, kuten sen pitäisi. Tuntuu, että kaikki toimenpiteet, mitä teemme, ovat riittämättömiä.

Kaupungilla liikkuessaan Iivonen ei pysty nauttimaan kaikesta näkemästään.

– Harvemmin tulee sellainen olo, että onpas tuossa tehty hyvin talo. Kaikki uusi rakentaminen ahdistaa. Kuvittele, että olisit lääkäri ja tietäisit, että jotkut lääkkeet aiheuttavat syöpää ja näet, että niitä määrätään, koska joku taho pystyy päättämään näin.

Iivonen kokee olevansa samanlaisessa tilanteessa.

– Käytännössä olet jumissa ja katsot, kun maailma palaa ympärillä.

Oppia voitaisiin ottaa menneisyydestä, jos haluttaisiin.

Arkkitehtien on ymmärrettävä yhä enemmän materiaalien kestävyydestä, ominaisuuksista ja vaikutuksia ympäristölle ja ilmakehälle.

Iivonen korostaa, että läpi historian asioita on tehty huomattavasti ekologisemmin kuin nykyään. Massiivipuusta valmistetut talot kestävät satoja vuosia ja sitovat samalla hiiltä.

– Suomessa ei ole tehty yhtään uutta puukaupunginosaa, jossa olisi merkittävä osa rakennuksista vaikkapa massiivipuusta. Puurakentaminen, mitä tehdään, tuppaa olemaan sitä, että muovit, kivivillat, ja muut viritykset ovat homeessa parinkymmenen vuoden päästä.

Arkkitehtien pitää myös tuntea ihmisten halut ja mieltymykset tarkasti.

– Ihmiset eivät matkusta valtaville parkkipaikoille tai valtateiden risteykseen. He eivät mene sellaisiin paikkoihin, koska ne ovat hirveitä.

– Ihmiset pitävät vanhoista kaupungeista, koska niissä on pieni mittakaava ja asiat ovat lähellä. Ihmiset ovat aika pieniä olentoja. Minkä takia asiat pitäisi laittaa kauas toisistaan?

Iivonen haluaisi, että kaupungit suunniteltaisiin ihmisläheisemmin ja niin, että suuri osa matkoista tehtäisiin kävellen, pyörällä ja paikallisliikenteen avulla.

– Ihmiset pitävät siitä, että paikoilla on tarinoita.

 

Teksti ja kuvat: Johannes Roviomaa