Vihapuhe ja uhkaukset kohdistuvat rankimmin naisiin

Uhkailu on aina koko työyhteisön asia, vihapuheen kanssa ei saa jäädä yksin. Häirinnän, uhkailujen tai vihapalautteen kohteeksi joutuneiden pitää muistaa, että kyseessä on työhyvinvointiin liittyvä työasia. Tukea voi hakea esimiehen lisäksi kollegoilta ja liittoon voi aina ottaa yhteyttä.

2.3.2020

Rikostutkija pääkaupunkiseudulta joutui häirinnän kohteeksi oltuaan mukana toisen poliisin häirintätapauksen tutkinnassa. Epäilty alkoi vainoamaan myös rikostutkijaa. Hän haluaa pysyä artikkelissa nimettömänä.

– Vainoaminen on ollut toistuvia ja lukuisia yhteydenottoja ilman perusteita, puheluita ja sähköposteja. Olen saanut verhottuja uhkauksia ja henkilöön menevää arvostelua.

Rikostutkija kertoo, että vainoaja sai tuomiot kummastakin häirintätapauksesta. Suorat yhteydenotot loppuivat, kun uhkailija oli vangittuna.

Myöhemmin häirikkö on jatkanut rikostutkijan mustamaalaamista ja maalittamista sosiaalisessa mediassa.

– Hän jakaa valeinformaatiota. Valeinformaation jakamisella voi olla vaikutuksia. Osa ihmisistä uskoo, että kirjoitetut asia ovat totta, vaikka nykyään somessa levitettäviin tietoihin osataankin suhtautua kriittisemmin, rikostutkija sanoo.

– Poliisilla on häirintätapauksissa toimintamalli, rikostutkija kertoo. Häirintä ilmoitetaan välittömästi esimiehelle. Poliiseilla on velvollisuus ilmoittaa myös kollegaan kohdistuvasta häirinnästä.

– Häirinnän ja uhkailujen kanssa ei saa jäädä yksin. Liian usein kuitenkin jäädään, rikostutkija sanoo.

Poliisit ovat ammattiryhmä, joka kärsii uhkailusta ja maalittamisesta. Poliisihallituksen hiljattain tekemän kyselyn mukaan melkein joka kolmannes poliiseista on kolmen viime vuoden aikana kokenut maalitusta.

Poliisihallitus on yhdessä Valtakunnansyyttäjäviraston ja käräjäoikeuksien laamannien kanssa jättänyt oikeusministeriölle lainsäädäntöesityksen viranomaisten maalittamiseen puuttumiseksi.

Oikeusvaltion perusteita murretaan

– Vihapuheen tarkoitus on hiljentää vastustaja, sanoo dosentti Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta. Saresma on viime aikoina tutkinut vihapuhetta, joka on kohdistunut poliitikkoihin heidän työnsä vuoksi.

 

Dosentti Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta on viime aikoina tutkinut poliitikkoihin kohdistunutta vihapuhetta.

 

– Se on kamppailua puhevallasta. Halutaan kaikki puhetila itselle, että voidaan määrätä agenda. Tutkijat, poliitikot ja viranomaiset saavat vihapuhetta samoista aiheista.

Naiset saavat Saresman mukaan enemmän vihaa niskoihinsa kuin miehet. Naisia uhkaillaan esimerkiksi raiskauksilla.

– Miehillekin tulee vihapuhetta, mutta ei samalla tavoin uhkailla seksualisoidulla väkivallalla.

Saresman mielestä on erityisen huolestuttavaa, että tuomaritkin ovat alkaneet saada uhkauksia ja vihapuhetta.

– Lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan kaikkiin kohdistuu uhkaa. Oikeusvaltion perusteita murennetaan.

– Vihapuhe on osa oikeistopopulismin nousua, Saresma sanoo. Populistisen ajattelun ytimessä on eliittien vastustaminen, ja esimerkiksi korkeakoulut näyttäytyvät eliittinä.

– Ollaan sitä mieltä, että verorahoja tuhlataan, kun tutkitaan vääriä asioita. Kyllä tiedetään kuinka asiat ovat. Tunteen menevät faktasta ohi.

Some on raaistanut puheet

Saresma jakaa uhkailijat ja maalittajat kahteen ryhmään.

– Toinen ryhmä ottaa vaikka perjantai-iltana viinaa, ja sitten alkaa pänniä. Opettajat saavat paljon vihapuhetta viikonloppuiltoina.

Toinen ryhmä on Saresman mukaan vaarallisempi. Sen vihapuhe on organisoitua ja sillä tähdätään vastustajan hiljentämiseen.

Sosiaalinen media on Saresman mukaan raaistanut puhekulttuurin. Vihapuhe on somen myötä lisääntynyt. Sananvapauden ja vihapuheen välinen raja ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen.

– Olisi tärkeää, että sananvapaus säilyisi. Meillä ei Suomessa ole koskaan kuitenkaan ollut amerikkalaista sananvapautta, jossa saa sanoa mitä vain, Saresma sanoo.

Häntä harmittaa todeta, että vihapuhe vaikuttaa uhreihin hyvin paljon. Tutkijat eivät enää uskalla puhua ja tutkia. Poliitikot tulevat myös varovaisemmiksi.

Saresmakin on saanut osansa vihapuheesta, mutta kaikkein vakavimmalta hän on välttynyt.

– Sähköpostilla on tullut jotain provosointia, mutta en niihin vastaan. Olen ajatellut, että se kuuluu hommaan, kun ei vielä ole tarvinnut poliisille viedä.

Saresman mielestä vihapuheongelman ehkäisemiseksi olisi ensin syytä lisätä poliisin resursseja.

– Nykyään ei ole mahdollisuutta viedä eteenpäin edes selkeitä tapauksia.

 

Älä jää yksin

Korkeakoulutetuille asiantuntijoille on tehty apuvälineitä vihapuheen hallintaan. TJS Opintokeskus on viime keväänä avannut asiantuntijoille, heidän esimiehilleen ja työyhteisöilleen verkkosivuston häiritseväpalaute.fi.

– Sivusto on tehty, että asiantuntijat eivät vetäytyisi julkisesta keskustelusta, koska saavat ikävää palautetta. Huolestuttaa, että miten jatkossa tehdään päätöksiä, jos asiantuntijat eivät jaa tietojaan, TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki sanoo.

TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija Sikkeli Leinikki painottaa, että vihapalautetta saavien on ymmärrettävä, että kyseessä on työhyvinvointiin liittyvä työasia. Asia pitää viedä esimiehelle.

Leinikki painottaa, että vihapalautetta saavien on ymmärrettävä, että kyseessä on työhyvinvointiin liittyvä työasia. Asia pitää viedä esimiehelle.

– Ei saa jäädä yksin. Tuntuu, että asiantuntijat ajattelevat, että kyllä he yksin pärjäävät eivätkä lähde vaivaamaan muita asialla. Vihapuhe on palautetta työstä ammattilaisena omassa ammatissa ja siksi se on aina työnantajan ja työyhteisön asia. Erityisesti siksi, että vihapuhe kohdistuu useimmiten nuoriin, ammatillisen identiteetin rakennuspolun alussa oleviin naisiin.

Tieteentekijöiden liitolla toimintaohjeet häirintä- ja vihapuhetilanteisiin

Tieteentekijöiden liitossa on tehty toimintaohjeet häirinnän ja vihapuheen vuoksi nelisen vuotta sitten.

 

Tieteentekijöiden liiton edunvalvontajohtaja Mia Weckman muistuttaa, että häirintä- tai uhkailutilanteessa ei saa jäädä yksin.

Liiton edunvalvontajohtaja Mia Weckman sanoo, että uhkailuja tulee tutkijoille melko vähän, mutta joihinkin ne kohdistuvat todella raa’asti.

– Uhkailu liittyy tutkimusaiheisiin. Maahanmuutto, terrorismi, naisasiat, ravitsemus ja ilmasto aiheina herättävät tunteita. Näistä tulee joskus uhkauksia sekä pelottelua.

Weckman myös painottaa sitä, että uhkailun kanssa ei pidä jäädä yksin. Tukea voi hakea esimiehen lisäksi kollegoilta, ja liittoon voi aina ottaa yhteyttä.

– Törkeät uhkaukset pitää aina viedä eteenpäin. Jotkut vain eivät ymmärrä, missä menevät sananvapauden rajat.

 

Teksti: Anssi Koskinen

Kuvat: Ida Pimenoff (kuvituskuva), Sami Saresma (Tuija Saresma), Mikko Käkelä (Sikke Leinikki) ja Milla Talassalo (Mia Weckman)

Lue lisää aiheesta