Hyvinvoivat perheet ovat investointia tulevaisuuteen

Vauvaikäinen lapsi valvottaa yöllä, taapero pitää liikkeessä päivällä ja väsymys kasaantuu. Arjen yksinkertaisimmatkin asiat alkavat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Tältä erityisesti pikkulapsivaihe näyttää monelle perheelle. Tukiverkostoja ei välttämättä ole tai apua ei tohdita pyytää. Sävyttävätkö huolet jo liikaakin sekä lapsiperheiden arkea että mielikuvia vanhemmuudesta?

3.9.2018

Elokuussa julkaistiin tuoreita tuloksia Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen Vanhemmuuden voimavara- ja kuormitustekijät -tutkimuksesta, joka alkoi keväällä 2018. Sen mukaan yli puolet suomalaisvanhemmista kokee, että uupumus ja väsymys on vaikuttanut toiveisiin hankkia lisää lapsia. Uupumus oli yleisempää heikosti toimeentulevilla perheillä ja yksinhuoltajilla kuin muilla vanhemmilla.

Väestöliiton viime vuoden perhebarometrikysely toi esiin, että lapsensaantia suunnittelevien määrä on edelleen laskenut. Tämän vuoden perhebarometrin ennakkotiedot eivät ole lupaamassa muutosta.

Viime vuonna syntyi Suomessa Tilastokeskuksen mukaan 50 321 lasta. Syntyvyys laski jo seitsemättä vuotta peräkkäin. Se on nyt kaikkien – ainakin tilastoitujen – aikojen matalin.

Koulutus ja sukupuoli heijastuvat siihen, minkä ikäisenä ensimmäinen lapsi saadaan tai sitä aletaan suunnitella. Naisilla huolet liittyvät esimerkiksi pelkoon siitä, että lapsen hankkiminen vaikeuttaa työn saantia tai etenemistä työuralla. Alle 30-vuotiailla esiin nousevat kielteiset mielikuvat vanhemmuudesta ja ”muut mielenkiinnon kohteet” – lapsia ei nähdä osana haluttua elämäntyyliä.

Korkeammin koulutetut saavat ensimmäisen lapsen myöhemmin kuin perusasteen koulutuksen varassa olevat. Toisaalta Väestöliiton barometrin mukaan sekä miehissä että naisissa tällä hetkellä lasta yrittävät ovat todennäköisemmin hyväosaisia: työllisiä, parempituloisia, korkeammin koulutettuja ja naisten kohdalla myös todennäköisemmin hyvässä sosioekonomisessa asemassa.

Tutkimukset näyttävät, että syntyvyyden laskuun on moninaisia syitä. Palataan kuitenkin yhteen konkreettiseen ongelmaan, eli väsymykseen, joka pahentuessaan johtaa uupumukseen.

Perheiden ”luonnollisten” tukiverkostojen ollessa repaleisia julkisen ja kolmannen sektorin tarjoamien matalan kynnyksen palvelujen merkitys kasvaa. Ennaltaehkäisevät kotipalvelut ovat esimerkki palveluista, joita tulisi olla mahdollisimman helposti saatavilla. Niiden avulla voidaan katkaista kohtuullisin panostuksin esimerkiksi väsymyksen kierre ajoissa. Tämän takia äskeinen budjettiriihen päätös lisätä rahoitusta perheiden kotiapuun ja lastensuojeluun on hyvin perusteltu.

Ongelmia on kaikkein inhimillisintä ja helpointa hoitaa ja ehkäistä varhaisessa vaiheessa. On varmistettava, että palvelujen pariin hakeutuminen on kenelle tahansa helppoa ja vailla leimautumisen pelkoa. Tuen tarve ei katso aina lapsilukua, huoltajien määrää tai tulotasoa.

Lapsi- ja perhepolitiikasta seuraavan hallituksen strateginen painopiste?

Tällä hallituskaudella lapsi- ja perhepolitiikka on painottunut palvelujen uudistamiseen, erityisesti lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman kautta. Esimerkiksi matalan kynnyksen perhekeskuksen ja lastensuojelun toimintamallien kehittämisessä on saatu hyviä tuloksia, ja niitä on alettu juurruttaa pysyviksi käytännöiksi eri puolilla maata. Tätä työtä on jatkettava pitkäjänteisesti. Myös sähköisiä palveluja on kehitettävä.

Työn ja perheen yhteensovittaminen nousee järjestelmällisesti esiin, kun lapsiperheen haasteista ja lapsensaannin ajoituksesta kysytään ihmisiltä itseltään. Siksi perhevapaauudistuksen ja työelämän tasa-arvon lisäämisen on oltava vahvasti seuraavan hallituksen asialistalla. Akava on tehnyt oman esityksensä perhevapaiden uudistamiseksi. Akavan perhevapaamallissa otetaan huomioon niin perheiden, lasten kuin työpaikan näkökulma.

Matalan syntyvyyden ja väestön ikääntymisen takia lapsi- ja perhemyönteisyyden kasvu on lähes kohtalonkysymys. Kansallisen lapsistrategian valmistelu seuraavaa hallituskautta varten on viisasta tulevaisuustyötä. Valmistelussa kannattaa hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa mm. erilaisten toimien ja mallien vaikuttavuudesta. On tärkeää, että keskustelussa olisivat mahdollisimman laajasti mukana yhteiskunnan eri toimijat, ja panostukset lasten ja perheiden hyvinvointiin nähtäisiin koko yhteiskunnan tulevaisuuden hyvinvointi-investointina.

Seuraava hallitus ja tulevat maakunnat toivottavasti ottavat lapsi- ja perhepolitiikan yhdeksi strategiseksi painopisteekseen. Yhteiskunnallinen keskustelu voi toimia hyvänä evästäjänä – ketään syyllistämättä, ratkaisuja etsien ja tarjoten.

Lisätietoja:

Hanna-Maija Kause

Hanna-Maija Kause

Johtava asiantuntija

+358505667949