Työ muuttuu, muuttuuko ihminen?

Moni on huomannut muutoksia työssään: digitalisaatio, globalisaatio, monitilatoimistot, 24/7-tavoitettavissa olo. Aivomme ovat tässä pyörityksessä ihmeissään. Vastaus otsikon kysymykseen: ihminen ei juurikaan muutu, vaan vastaamme nykyajan haasteisiin samoilla tiedonkäsittelyn ominaisuuksilla kuin esi-isämme ja -äitimme. Jos ihminen tarvitsisi fyysisen työn tekemiseen neljä kättä, olisi helppo sanoa, että ei onnistu. Mutta aivoilta odotamme käsittämätöntä mukautumista vaatimuksiin.

10.3.2020

Tietoinen tarkkaavaisuus voi kohdistua vain yhteen asiaan kerrallaan. Aivomme eivät kykene monen tehtävän tekemiseen samanaikaisesti. Työssä voi kuitenkin olla toistuvasti tilanteita, joissa sähköposti ja puhelin piippaavat saapuvia viestejä, ympäristöstä kuuluu ja näkyy huomion kaappaavaa hälyä, mutta silti on työskenneltävä keskittymistä vaativan tehtävän parissa.

Joskus valitsemme jopa itse työtavan, joka vaatii samanaikaista keskittymistä moneen asiaan, esimerkiksi käsittelemme kokouksen aikana sähköpostejamme. Tosiasiassa ajatuksemme hyppivät tuolloin tehtävästä tai ärsykkeestä toiseen niin nopeasti, että emme itse havaitse siirtymää, vaan kuvittelemme tekevämme montaa asiaa kerrallaan. Jokaisessa siirtymässä kuluu hiukan aikaa ja asioita myös katoaa muistista, joten tämä työtapa on vähemmän tehokas ja enemmän virhealtis kuin keskittyminen yhteen asiaan tai tehtävään kerrallaan.

Työkuormitus voi olla hyväksi – tai liiallista

Työ voi olla muutenkin kuormittavaa: työtä on paljon, se on sirpaleista, jatkuvasti liian vaikeaa, tavoitteet ovat hukassa ja esimieskin saavuttamattomissa. Siihen voi sisältyä kuormittavaa asiakastyötä, kuten asiakaspalvelussa tai kasvatus-, opetus- ja hoitotyössä. Kuntatyöntekijät kertovat yleisestä väkivallan uhkasta, joka kuormittaa.

Työ ja työkuormitus on ihmiselle myös hyväksi. Työssä on paljon sellaisia voimavaratekijöitä, jotka tuottavat meille lisää energiaa ja suojaavat terveyttämme kuormituksen haitallisilta vaikutuksilta. Näitä ovat esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet oman työn käytännön toteutukseen tai työaikoihin sekä työssä saatava sosiaalinen tuki.

Naistenlehdet kehottavat meitä huolehtimaan palautumisesta, jolloin yleensä viitataan vapaa-ajalla tapahtuvaan palautumiseen. Siihen kuuluu riittävä ravinto, riittävä liikunta ja riittävä lepo sekä irrottautuminen työstä. Siis ajoissa töistä kotiin ja työsähköposti kiinni illalla.

Yhtä tärkeää kuitenkin on, että työpäivän kohtuullisuus mahdollistaa riittävän palautumisen työvuorojen välillä. Työpäivän kohtuullisuus saadaan aikaan huokoisuudella, jolloin työtehtävästä toiseen siirtyessä on aikaa siirtää ajatuksensa tehtävästä toiseen. Kupillinen kahvia ja mahdollisuus käydä vessassa kokousten välillä on muuttunut ylellisyydeksi. Vähintään työehtosopimukseen kirjatuista tauosta on tärkeä pitää kiinni.

Mitä kiireisempi päivä, sitä tärkeämpää tauottaminen on. Tauotta työskennellessä työtahti hidastuu ja virheiden määrä lisääntyy.

Työturvallisuuslaki vaatii, että työnantajan on tunnistettava kuormitustekijät ja hallittava niitä. Työn ja työtilojen suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon työn vaatimukset. Keskittymistä vaativalle työlle pitää varata rauhallista aikaa, edes osa työpäivästä. Miten saisimme työpaikalla otteen monitahoisesta kuormituksesta, joka heikentää työtehoa ja työssä viihtymistä, pahimmillaan jopa vaarantaa terveytemme?

Onneksi meillä on apunamme työterveyshuolto ja erityisesti siellä työskentelevät psykologit, jotka ovat psykososiaalisen ja kognitiivisen kuormituksen asiantuntijoita. He auttavat työpaikalla näiden tekijöiden tunnistamisessa ja auttavat myös miettimään keinoja kyseisen kuormituksen vähentämiseen tai siltä suojautumiseen sekä yksilön että organisaation tasolla. Varmistakaa siis työpaikalla, että työpaikkaselvitystä on tekemässä myös psykologi osana työterveyshuollon moniammatillista tiimiä.

Työterveyspsykologi Heli Hannonen, Työterveyslaitos

Lue lisää aiheesta