Hyvinvointiyhteiskunta on kamppailua pahoinvointia vastaan

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa haastavat paikalliset ja globaalit ilmiöt. Akava järjestää SuomiAreenaalla paneelikeskustelun, jossa pohditaan hyvinvointiyhteiskunnan nykytilaa ja tulevaisuutta. Tässä jutussa panelistit Karina Jutila, Aki Kangasharju, Mikko Dufva ja Annina Vainio pohtivat, miten yhteiskuntaamme pitäisi uudistaa. 

12.7.2021

– Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on parhaat vaiheensa nähnyt. Jos ajattelen oman elämäni kannalta, katsoisin että 1980-luku oli hyvää aikaa. Oli korkeat sosiaalietuudet, korkea työllisyys ja hyvät palvelut, joita voitiin verovaroilla rahoittaa. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa olisi välttämätöntä uudistaa, sanoo johtaja Karina Jutila tutkimuslaitos E2 Tutkimuksesta.

Hyvinvointiyhteiskuntaa haastavat hänen mukaansa suomalaisten ikärakenne ja toisaalta osattomuus.

– Yhteiskunnan pitää hengittää ulospäin. Tarvitsemme kansainvälisiä osaajia. Ja mitä tulee kotimaiseen syntyvyyteen ja maamme vetovoimaan, iso merkitys on sillä, miten nuoret kiinnittyvät tänne. Haluavatko he elää, tehdä töitä ja saada perhettä Suomessa, Jutila jatkaa.

Nuorten aikuisten näkökulmaa keskusteluun tuo myös toimittaja ja tietokirjailija Annina Vainio, joka on kirjoittanut yhdessä Tuija Sorjasen kanssa kirjan Millenniaalit – Uuden vuosituhannen tekijät.

Vainio pohtii, että pari-kolmekymppisten sukupolvelle suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut paljon, mutta moni kokee, että sukupolvien välinen yhteiskuntasopimus ei ole osoittautumassa kovin oikeudenmukaiseksi.

– Tulevaisuus näyttää tosi sumealta. Meille jäävät huolehdittavaksi ilmasto- ja ympäristökriisit sekä suurten ikäluokkien hoiva ja heidän eläkkeensä rahoittaminen. Toivoisin poliitikoilta vähemmän kyynistä ilmastopolitiikkaa. Eläkejärjestelmää pitäisi pystyä uudistamaan tai edes käymään aito yhteiskunnallinen keskustelu siitä, voisiko sille tehdä jotain, Vainio sanoo.

Millaisin toimin velkasuhde aisoihin?

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju korostaa talouden merkitystä hyvinvoinnille. Hänen mukaansa hyvinvoinnista puhuttaessa puhutaan liian usein kaikesta muusta kuin taloudesta, vaikka tutkimus osoittaa, että kun talouden mittareiden mukaan menee hyvin, myös hyvinvointia riittää.

– Kohtalonkysymys on, miten vähän päättäjät ymmärtävät taloudesta tällä hetkellä. Se on se suurin ongelma. Joko he eivät halua ajatella realiteetteja tai eivät niitä ymmärrä. Toinen ongelma on poliitikkojen päättämättömyys, Kangasharju sanoo.

Hän tekisi Suomessa uudistuksia, jotka hillitsevät velkasuhteen kasvua ja lisäävät työllisyysastetta ja investointeja.

– Lähellä eläkeikää olevien työllisyyttä pitää lisätä. Nuorten pitää saada opinnot päätökseen nopeammin. Pienten lasten äidit pitää saada pysymään työmarkkinoilla paremmin, etteivät he olisi kolmea vuotta kokonaan poissa vaan tekisivät osa-aikaisesti työtä. Maahanmuuttajia me tarvitaan kovasti.

Ratkaisuna ekologinen jälleenrakennus?

Johtava asiantuntija Mikko Dufva Sitrasta kehottaa nykyisessä yllätysten ja ristiriitaisuuksien ajassa haastamaan oletuksiamme siitä, mitä on työ, mitä osaamisen kehittäminen ja mistä hyvinvointi tulee. Entä huomioidaanko taloudellisen kehityksen rinnalla ekologinen ja sosiaalinen kehitys? Dufvan mukaan tarvitaan suuria muutoksia ajatteluun ja rakenteisiin.

– Millä lailla saataisiin talous keinoksi parantaa ympäristön tilaa ja lisätä ihmisten hyvinvointia? Mitä on se työ ja toimeliaisuus, jolla saataisiin esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta lisättyä?

Sotien jälkeen Suomessa alkoi ainutlaatuinen jälleenrakentaminen, joka tarkoitti myös mittavia infrahankkeita. Nykyinen yhteiskuntamme on rakennettu fossiilisten polttoaineiden varaan. Nyt, ekologisen kestävyyskriisin äärellä, Dufva kannustaa ekologiseen jälleenrakennukseen.

– Haastavinta on, että aikaikkuna on aika pieni.

Globaalissa mittakaavassa haasteiden ratkomista yhteisrintamassa häiritsee blokkiutuminen. Aki Kangasharjun mukaan tämä “uusi kylmä sota” haastaa myös suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kiina ja Yhdysvallat taistelevat keskenään ja Eurooppa räpiköi siinä välissä. Blokkiutuminen vaarantaa tehokkaan ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun.

Kangasharjun mukaan blokkiutuminen alkoi Trumpin kaudella ja Biden jatkaa sitä. Kiinalla vuorostaan ei ole haluja liennytykseen. Kangasharju arvioi, että blokkiutuminen voisi laueta Kiinan hegemonian heikentymiseen, hiipuvaan väestönkasvuun ja maan havahtumiseen siihen, että se tarvitsee kansainvälistä yhteisöä taloutensa moottoriksi.  

Demokratialla ja ihmisoikeuksilla voisi mennä paremmin

  Maanrajojen ulkopuolelta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa haastavat Karina Jutilan mukaan demokratian ja ihmisoikeuksien tila.

  – Läntinen demokratia ei ole niin hyvässä hapessa kuin se on joskus ollut.

Hän mainitsee demokratian kannalta huolestuttavien ilmiöiden saavan kasvuvoimaa, jos yhteiskunta ei tuekaan ihmistä vaikeuksien keskellä. Demokratian ja ihmisoikeuksien heikko toteutuminen aiheuttavat turvattomuutta ja saavat ihmisiä liikkeelle ja etsimään parempaa elämää. Samaa aiheuttaa ilmastonmuutos. Se haastaa maiden ja maanosien rajoista välittämättä.

 – Paineet heijastuvat Suomeen. Voiko Suomi tehdä näiden haasteiden edessä jotain yksin? Miten varaudumme muuttoliikkeisiin? Pandemian jälkeen on patoutunutta tarvetta muuttaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on myös tilaa suomalaisille innovaatioille ja yrityksille.

  Jutilan ohje avaintoimijoille kuuluukin: havahdutaan olennaiseen, tartutaan tilanteeseen ja toimitaan. Kaikilla yksilöillä kun ei ole voimaa tarttua mahdollisuuksiin.

Yllättävät ratkaisijat

Tulevaa yhteiskuntaa rakennetaan jo nyt. Vaaleissa valituilla päättäjillä on Suomessa suurin valta vaikuttaa ihmisten elinoloihin. Mutta yllättäviäkin vaikuttajia tai vaikutustekijöitä on. Kangasharju mainitsee sosiaalisen median.

–  Sosiaalinen media muokkaa poliitikkojen käytöstä. Se tuo uutta dynamiikkaa ja on vähän kontrolloimaton. Populistiset liikkeet voivat saada sieltä vauhtia, hän sanoo. Hieman samoilla jäljillä on Dufva, joka puhuu verkostomaisen vallan noususta hierarkkisen perinteisen vallan rinnalle.

– Verkostomaisessa rakenteessa valta tulee vuorovaikutuksesta. Ratkaisevaa on, kuka on verkoston solmukohdassa eli kenellä on eniten vuorovaikutusta. Valta määrittyy sen mukaan. Voi ajatella, että somessa solmukohtia ovat he, joilla on paljon seuraajia. He pystyvät ohjaamaan keskustelua.

Toiseksi esimerkiksi Dufva nostaa silakkaliikkeen ja keltaliivit. Ne muodostuivat nopeasti ja saivat voimansa ja näkyvyytensä siitä, että mukana oli paljon väkeä sen sijaan, että valta olisi tullut tietyn aseman myötä.

Kohti uutta

Nykyinen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa Dufvalle tasa-arvoistavia elementtejä, turvallisuutta ja luottamusta työhön ja perusturvaan. Koulutus, terveydenhuolto ja kuulluksi tuleminen luovat jokaiselle mahdollisuuden kasvaa ihmisenä läpi elämän. Dufvan visioissa uusi hyvinvointiyhteiskunta pyrkii korjaamaan ja uudistamaan ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.

Kangasharjulle hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa kaikkien osallistumista ja tasa-arvoista kohtelua. Uudessa hyvinvointiyhteiskunnassa hänen mainitsemansa työllisyystoimenpiteet olisi toteutettu.

Vainion visioissa työ jakautuisi tasaisemmin, eikä siten, että osa ihmisistä on täysin työelämän ulkopuolella ja osa tekee töitä uupumukseen asti. Pienten lasten vanhemmille, eläkeikää lähestyville ja osatyökykyisille pitäisi tarjota mahdollisuuksia lyhyempään työviikkoon.

  – Sosiaaliturvauudistukselta odotan paljon. Sen pitäisi huomioida erilaiset tavat tehdä töitä. Jako palkansaajiin ja yrittäjiin on vanhentunut ajatus, hän sanoo.

  Työn olemusta ja sitä, mitä on arvostettava työ, tullaan sitäkin miettimään paljon.

  – Kaikki työ ei ole sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Entä palaammeko takaisin pienomavaraisuuteen ja käsityöläisammatteihin, kun tähän asti talouskasvua on haettu luonnon kustannuksella? Pääoman arvoa joudutaan miettimään uudelleen, oli kyse sitten puhtaasta vedestä resurssina, kädentaidoista tai turvallisuudesta, Vainio jatkaa.

Jutilan kuvailemassa uudessa hyvinvointiyhteiskunnassa ylisukupolvinen työttömyys ja sen myötä lasten ja nuorten mahdollisuuksien kaventuminen ja kannustuksen puute saataisiin aisoihin.

– Toinen rakenteellinen hankaluus on kiusaamisen kulttuuri – sekä kouluissa, työelämässä että sosiaalisessa mediassa. Osaamme kyllä olla kurjia toisillemme, mutta se on väärin ja järjetöntä yhteiskunnan kannalta. Kolmantena mainitsen yksinäisyyden. Yksinäisyys on inhimillisesti kurjaa ja se voi sairastuttaa. Ihminen voi vain haaveilla asioista, mutta hänellä ei ole voimaa tai keskustelukumppania, jonka kanssa edetä haavetta kohti.

  Myös Vainiota huolettaa ylisukupolvinen osattomuus. Hän nostaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeiksi riittävien ennaltaehkäisevien palvelujen saatavuuden mielenterveys- ja päihdeongelmissa.

  Lopuksi Jutila kiteyttää hyvinvointiyhteiskunnassa tyydytettävät perustarpeet: pitää olla ruokaa, juomaa ja suojaa sekä tilaa toteuttaa itseään.

– Yhteiskunnan pitää olla ennustettava ja tarjota hyvät puitteet elämälle. Sen pitää olla demokratian näkökulmasta kestävä, sosiaalisia suhteita ja luottamusta tarjoava, tasapainossa luonnon kanssa ja taloudeltaan vauras. Ei tarvitse köyhyydestä kärsiä.

Teksti: Iida Ylinen
Kuva: Lehtikuva, Jari Hindström

Akava SuomiAreenalla 15.7. klo 16.

SuomiAreena järjestetään vuoden tauon jälkeen hybriditapahtumana Porissa ja Helsingissä. Akava järjestää SuomiAreenalla keskustelutilaisuuden, jonka teemana on: Millainen on uusi hyvinvointiyhteiskunta? Akavan tilaisuus järjestetään torstaina 15.7. klo 16 Allas Sea Poolilla Helsingissä.

Tilaisuudessa keskustellaan Suomen hyvinvointiyhteiskunnasta, sen kestävyydestä ja tulevaisuudesta. Keskustelijoina ovat johtava asiantuntija Mikko Dufva (Sitra), johtaja Karina Jutila (E2 tutkimus), ennustepäällikkö Markku Lehmus (Etla) ja toimittaja Annina Vainio (Millenniaalit, uuden vuosituhannen tekijät -teoksen toinen kirjoittaja). Tilaisuuden juontaa MTV:n yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.

Seuraa tilaisuutta striimin välityksellä tästä.

Lue lisää aiheesta