Valtio toimii työnantajana noin 80 000:lle virka- tai työsuhteessa olevalle henkilölle. Heistä noin puolet työskentelee korkeakoulutusta vaativissa asiantuntija- ja esihenkilötehtävissä ja on akavalaisia, eli kuuluu Akavan ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn jäsenliittoihin.
Poliittinen tahto törmää valitettavan usein virkavastuun rajoihin. Virka- tai työsuhteinen työntekijä voi joutua virkavastuunsa nojalla tekemään toisin tai jättämään tekemättä sen, mihin häntä poliittisesti ohjataan.
Korkeassa asemassa oleva valtion virkamies tai työntekijä on usein työnsä takia julkisuudessa. Kansalaisten näkökulmasta tämä on hyvä toimintamalli ja myös ymmärrettävää, sillä valtio toimii julkisin verovaroin ja päätökset koskevat usein kansalaisia.
Kielteinen julkisuus voi lisätä poliittista painetta, jolloin virkavastuunsa rajoissa toiminut virkamies voi joutua välillisesti kantamaan poliittista vastuuta. Hyvän työnantajapolitiikan mukaista on, että julkisuudessa ei arvioitaisi korkean tason virkamiehen tai työsuhteisen työntekijän suoriutumista työtehtävistään.
Jos poliittisen ohjauksen ja virkamiehen tai työsuhteessa olevan työntekijän välille syntyy luottamuspula, yksilön oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että asia selvitetään ennen päätöksiä tai julkisuutta. Luottamuspulaan vetoaminen etenkään julkisuudessa ennen asian selvittämistä ei ole hyväksyttävää eikä kohtuullista yksilön oikeusturvan kannalta.
Monet virkamiehet ja työntekijät ovat koronan takia tehneet työtään kovan paineen ja osin tempoilevan poliittisen ohjauksen alla jo lähes kaksi vuotta.
Valtion pitää työnantajana kantaa vastuu siitä, että se kohtelee henkilöstöään kaikissa tilanteissa asiallisesti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. Valtiolta edellytetään korostetun läpinäkyvää henkilöstöpolitiikkaa.
Sture Fjäder, Akavan puheenjohtaja ja Maria Löfgren, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn toiminnanjohtaja
