Palkansaajakeskusjärjestöjen lausunto ILOn kansainvälisen työkonferenssin standardiaiheesta vuonna 2019; Ending Violence and Harassment in the World of Work; 2. käsittelyä valmisteleva raportti V (1)

3.12.2018

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK toteavat työ- ja elinkeinomisteriölle antamassaan lausunnossa ILOn kansainvälisen työkonferenssin standardiaiheesta vuonna 2019; Ending Violence and Harassment in the World of Work; 2. käsittelyä valmisteleva raportti V (1) muun muassa että pitävät erittäin tärkeänä ILOn vuoden 2019 kansainvälisen työkonferenssin standardiaihetta työelämässä ilmenevän väkivallan ja häirinnän lopettamiseksi. Standardiaiheen toista käsittelyä koskeva päätöslauselma hyväksyttiin ILOn kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 2018. Palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että häirintää ja väkivaltaa koskeva kansainvälinen sopimus ja sitä täydentävä suositus ovat erittäin tärkeitä, jotta näitä ilmiöitä saadaan kitkettyä työelämässä niin kotimaassa kuin laajemmin maailmalla. Väkivallan ja häirinnän suoja työelämässä ei ole tällä hetkellä vielä lähimainkaan riittävällä tasolla.

ILOn kansainvälisen työkonferenssin standardiaihe vuonna 2019; Ending Violence and Harassment in the World of Work; 2. käsittelyä valmisteleva raportti V (1)

 

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Akava ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry lausuvat seuraavasti:

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät erittäin tärkeänä ILOn vuoden 2019 kansainvälisen työkonferenssin standardiaihetta työelämässä ilmenevän väkivallan ja häirinnän lopettamiseksi. Standardiaiheen toista käsittelyä koskeva päätöslauselma hyväksyttiin ILOn kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 2018. Palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että häirintää ja väkivaltaa koskeva kansainvälinen sopimus ja sitä täydentävä suositus ovat erittäin tärkeitä, jotta näitä ilmiöitä saadaan kitkettyä työelämässä niin kotimaassa kuin laajemmin maailmalla. Väkivallan ja häirinnän suoja työelämässä ei ole tällä hetkellä vielä lähimainkaan riittävällä tasolla. Aiheella on myös vahva liityntä työelämän tasa-arvon ja kaikkien työntekijöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen työelämässä.

ILOn toimisto on laatinut vuoden 2018 komiteatyöskentelyn ja päätöslauselman pohjalta standardiaiheen toista käsittelyä varten ehdotuksia työelämässä ilmenevän häirinnän ja väkivallan lopettamista koskevaksi yleissopimukseksi ja sitä täydentäväksi suositukseksi. Palkansaajakeskusjärjestöt katsovat, että toimiston tekemät ehdotukset ovat osin selventäviä ja tarkentavia ja sellaisinaan hyväksyttävissä, mutta joitakin esityksiä palkansaajakeskusjärjestöt eivät voi hyväksyä joko osittain tai kokonaisuudessaan.

Palkansaajakeskusjärjestöt kiinnittävät huomiota erityisesti seuraaviin ILOn toimiston tekemiin muutosesityksiin.

Häirinnän ja väkivallan käsite

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä häirinnän ja väkivallan käsitteen säilyttämistä sopimuksessa komitean päätöslauselmassa esitetyssä muodossa. Toimiston ehdotuksia häirinnän ja väkivallan täsmällisemmästä määrittelyksi voidaan kannattaa kuitenkin siten, että määrittelystä ei saa muodostua tyhjentävää, vaan että kyseessä olisi kuvaileva lista häirintä- ja väkivaltatilanteista ja -käyttäytymisestä. Suositus lienee oikea instrumentti esitetylle täsmentävälle sääntelylle.

Työntekijän käsite

Palkansaajakeskusjärjestöt voivat kannattaa ILOn toimiston työntekijäkäsitettä koskevia muutosesityksiä. Laaja työntekijän käsite on välttämätön, jotta kukaan työelämässä ei jää suojan ulkopuolelle. Laaja työntekijän käsite on omaksuttu myös esimerkiksi ILOn HIViä ja AIDSia työelämässä koskevassa suosituksessa nro 200.

Sen sijaan palkansaajakeskusjärjestöt eivät katso, että ehdotetulla työntekijän käsitteellä olisi hyödyllinen yhteys ehdotettuun uuteen artiklaan artikla 4:n jälkeen. Lisäksi palkansaajakeskusjärjestöt pitävät uutta ehdotettua artiklaa ongelmallisena, koska sen voisi tulkita laajentavan yksittäisten työntekijöiden velvollisuutta häirinnän ja väkivallan ennaltaehkäisyyn ja varautumiseen. Palkansaajakeskusjärjestöt muistuttavat, että terveellisen ja turvallisen työympäristön takaaminen on nimenomaisesti ja ensisijaisesti työnantajan tehtävä – mukaan lukien häirintä ja väkivalta.

Jos uusi artikla katsotaan tarpeelliseksi, voisi työnantajien ja työntekijöiden velvoitteita selventää esimerkiksi kirjaamalla säännökset työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa yhteistoiminnasta ja osallistumisesta toimenpiteisiin häirinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi. Ensisijaisesti vastuu kuitenkin on työnantajilla.

Kotiväkivalta

Yleissopimus ja sitä täydentävä suositus ottaisivat huomioon ensimmäistä kertaa myös kotona tapahtuvan väkivallan vaikutukset työelämään. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tätä tärkeänä. Kotiväkivalta tai sen uhka ovat maailmanlaajuisesti merkittävä este naisten osallistumiselle työelämään ja ne vaikuttavat muun muassa uhreina olevien työntekijöiden työssäjaksamiseen, tapaturma-alttiuteen ja poissaoloihin. Lisäksi vaikutukset ulottuvat koko työyhteisöön.

Vaikka otettaisiin huomioon, että työnantajilla ei yleensä ole mahdollisuutta vaikuttaa työntekijöiden kotona tapahtuvaan väkivaltaan, työnantajilla on kuitenkin useita keinoja lieventää kotiväkivallan vaikutuksia ja joissakin tapauksissa jopa ehkäistä sitä esimerkiksi työ- tai työaikajärjestelyin. Tämän vuoksi kotiväkivallan tunnustaminen ja huomioon ottaminen kansainvälisessä työelämän sopimuksessa on ensiarvoisen tärkeää.

Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät

Ottaen huomioon vuoden 2018 työkonferenssin komiteassa käydyt vaikeat keskustelut, palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä ILOn toimiston esitystä 6 artiklan muotoiluksi, ja katsovat, että esitys kattaa kaikki henkilöt erikseen ryhmiä määrittelemättä.

Väkivalta työpaikalla kohdistuu erityisesti naisiin, mutta myös muihin ryhmiin, kuten nuoriin ja vanhoihin, vammaisiin, raskaana oleviin, maahanmuuttajiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin niin virallisessa kuin erityisesti epävirallisessakin taloudessa. ILOn raportissa ehdotetaan, että näistä ryhmistä käytettäisiin ilmaisua erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät (groups in situations of vulnerability) sen sijaan, että puhuttaisiin haavoittuvista ryhmistä (vulnerable groups).

Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että sopimus kattaa kaikki työntekijät ilman erottelua tai syrjintää, ja että sopimus tunnustaa myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt siten, että muotoilu edistää sopimuksen ja sitä täydentävän suosituksen hyväksymistä ja ratifiointia.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Akava ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry

Lisätiedot
Paula Ilveskivi
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
paula.ilveskivi(at)sak.fi

Miia Kannisto
Akava ry
miia.kannisto(at)akava.fi

Hannele Vettainen
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
hannele.vettainen(at)sttk.fi

Lausunnon tunnistetiedot

Lausuntopyyntö 5.9.2018 TEM/1666/04.03.02/2018
Lausunnon diaarinumero  106/62/2018
Lausunnon päiväys 19.10.2018
Laatijat Ilveskivi, Kannisto ja Vettainen

Lue lisää aiheesta