Syksyn kymmenen kuuminta aihetta EU:n toiminnassa

EU-koneisto on nyt täysin palannut loppukesän lomilta ja katseet suunnataan syksyn työlistaan. Ollaan komission ja parlamentin viisivuotiskauden puolivälissä ja se näkyy lukuisina aloitteina. Lisänä on tietysti koronan jälkihoito.

6.9.2021

Syksyn kärkiaiheita EU:ssa ovat muun muassa seuraavat hankkeet:

I: Esimerkiksi valtioiden velkamääriä ja yritystukia säätelevät EU:n linjaukset laitettiin tilapäisesti pakastimeen koronakriisin takia. Pitääkö yhä tavoitella kaikille euromaille enimmillään 60 prosentin velka-astetta vai pitääkö tason olla jokin muu? Miten pitkään voidaan jakaa väistämättä kilpailua vääristäviä ja terveitä yrityksiä sorsivia yritystukia? Kilpailupolitiikan tukiasiaissäännöissä palataan toivottavasti vähimmillään entiseen, mutta mihin asentoon taloussäännöt laitetaan? Saksan syksyn vaalien (26. syyskuuta) lopputulos voi olla vaa’ankielenä.

II: Suomessa hyväksyttiin kovan kohun saattelemana EU:n elvytyspaketti. Sen voimin nostetaan taloutta ja työllisyyttä koronakuopasta sekä edistetään esimerkiksi digitalisaatiota ja vihreää taloutta. Tätä koskevaa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty EU-tasolla, vaikka ensimmäiset tarjouskilpailut hankkeista on jo lanseerattu. Meneekö se läpi ilman reivauksia? Suuren julkisen keskustelun takia elvytyspaketin hankkeista saattaa tulla kaikkein seuratuimpia ja mediassa eniten puituja koko Euroopan unionin jäsenyytemme aikana.

III: Komissio on itse nimittänyt Green Dealiä sen viisivuotiskauden merkittävimmäksi hankkeeksi. Melkoinen muutus kohti kestävää taloutta, työmarkkinoita ja elämäntapaa kohti on meneillään. Brysselin slangilla Fitfor55-paketiksi nimitetty kokonaisuus sisältää niin sanotun työntekijöiden oikeudenmukaisen siirtymän ja uuden sosiaalisen ilmastorahaston. Loppuvuonna on tulossa tavoitteita luontokadon hillitsemiseksi. Muutos on myös iso mahdollisuus sekä työpaikoissa että markkinoissa mitattuna ja lähivuodet näyttävät, miten Suomi pääsee hyödyntämään Green Dealistä avautuvia ovia, elinympäristön pelastamisen ohella.

IV: Työelämän asioissa hallitsee kokonaisuus palkkatasa-arvo, vähimmäispalkka ja tulossa olevina aloitteina alustatyö ja itsensä työllistäjien asema. Kyse on työelämän reiluudesta ja siitä, että kaikki hyötyvät EU:n toiminnasta kansalaisten Euroopan hengessä. Esimerkiksi alustatyöstä olisi vaikea saada ”vedenpitäviä” kansallisia ratkaisuja, kun työn tilaaja voi olla yhdessä maassa, suorittaja toisessa ja itse asiakas kolmannessa. Itsensätyöllistäjien aseman parantaminen vahvistamalla edunvalvontamahdollisuuksia on taas pitkälti EU-tason asia, koska sitä säädellään eurooppalaisessa kilpailulainsäädännössä. Euroopan parlamentti on myös vaatinut etätyöstä yhteiseurooppalaisia linjauksia.

V: Sisämarkkinoiden liikkuvuus sammahti. Monet vaihtoon aikoneet työntekijät, ammatinharjoittajat sekä opiskelijat, tutkijat ja opettajat ovat päätyneet jäämään kotimaahansa koronan takia. Pikkuhiljaa on väistämättä alettava palauttaa rajat ylittävää henkilöliikkuvuutta niin pitkälle kuin terveystilanne sallii. Sitä on ilmeisesti tehtävä koronapassit taskussa. Miten saadaan EU:n isot koulutus- ja tutkimusohjelmat raiteilleen myös liikkuvuusnäkökulmasta ja miten tässä yhteydessä hyödynnetään digiloikan mahdollisuudet? Jääkö liikkuvuus pysyvästi alhaisemmalle tasolle?

VI: Terveysunioni. Korona näytti kouriintuntuvasti, että epidemiat tai pandemiat eivät tunne rajoja, mutta rajat ylittävä yhteistyö ei sujunut kuin tanssi. Akavakin ehdotti jo vuosia sitten, että rajat ylittävää terveysalan EU-yhteistyötä pitää vahvistaa olennaisesti. Kyse ei ole vaatimuksesta, että kansallisesta terveydenhuollosta päätettäisiin Brysselissä, vaan tietojenkulun pitää tehostua. EU:n alan virastojen pitää saada riittävät toimivaltuudet ja tällä mantereella on oltava riittävä kyky tuottaa esimerkiksi elintärkeitä lääkkeitä ja suojavarusteita. Edistyykö tämä?

VII: Sisämarkkinoiden jatkojalostamiseksi on monia esityksiä pöydällä. Esimerkiksi uraauurtavat tekoälyn käyttösäännöt, joilla halutaan toisaalta edistää innovaatioita ja taloutta, toisaalta estää alan teknologian väärinkäyttö vaikkapa työpaikkojen valvontaan. Datatalous ja digimarkkinat ovat myös keskiössä. Näissä syntyy lujasti uusia työpaikkoja, mutta pysyvätkö säännöt ja osaaminen muutosten mukana? Ilmassa on ollut myös merkkejä, että ammattipätevyyden tunnustamisdirektiivin uudistamista valmistellaan.

VIII: Ulkoasiat eivät jätä rauhaan. Syksyn mittaan jännitetään, miten Afganistanin laineet pakolaisineen ulottuvat Eurooppaan asti. Sielläkin EU-alue on yhtenä toimijana Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen rinnalla. Yhdysvaltojen kanssa perustetaan uusi kauppa- ja teknologianeuvosto, Kiinan kanssa jo valmiiksi neuvoteltu investointisopimus pantiin jäihin muun muassa maan ihmisoikeustilanteen takia, mutta latinalaisen Amerikan kanssa saatetaan ohjata satamaan laaja kauppasopimus. Kaikissa jäsenmaissa puhutaan, että EU:n pitää olla vahvempi toimija maailmalla, mutta saako unioni siihen nyt lisää valtuuksia?

IX: EU käy parhaillaan strategiakeskustelua painopisteistään niin sanotun tulevaisuuskeskustelun nimellä. Miten Euroopan unionista tehdään kestävämpi tulevia kriisejä ajatellen? Yksi oppi koronasta oli, että Euroopan omia voimavaroja ja toimintakykyä on vahvistettava. Keskustelu on ollut pinnallisesti katsoen hiljaista, mutta kun sitä ositellaan ajankohtaisiin aihealueisiin, vipinää riittää. Esimerkkinä Green Deal eri osa-alueineen ja tulevat taloussäännöt. Saadaanko kansalaisia lisää mukaan keskusteluun?

X: Ja sitten se aina ajankohtainen aihe: mikä tai mitkä ovat tulevan syksyn uudet kriisit? Niitä ei nähdä kristallipallossa, mutta oven takana ne jo lienevät.

Lisätietoja:

Markus Penttinen

Markus Penttinen

kansainvälisten asioiden päällikkö

+358407728861

Lue lisää aiheesta