Työaika

Työaika on se aika, jonka työntekijä käyttää työntekoon sekä se aika, jonka hän on velvollinen muutoin olemaan työpaikalla tai työnantajan käytettävissä. Työaikalain ensisijainen tarkoitus on suojella työntekijää ylipitkiltä työviikoilta.

27.05.2019

Säännöllinen työaika on työaikalain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Työ- ja virkaehtosopimuksissa on yleisesti sovittu tätä lyhyemmistä työajoista. Työ- ja virkaehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika voi olla hyvinkin joustava, mutta lain mukaan se saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa vuoden tasoittumisjaksolla.

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa työntekijöittäin kaikista tehdyistä tunneista ja niistä suoritetuista korvauksista.

Paikallinen sopiminen mahdollista

Työajasta voidaan sopia lain ja työ- ja virkaehtosopimusten sallimissa rajoissa työpaikalla. Sopijaosapuolia voivat olla työnantajan edustaja ja luottamusmies tai henkilöstön edustaja tai koko henkilöstö yhdessä. Myös yksittäinen työntekijä voi sopia työnantajansa kanssa työajastaan lain ja sopimusten puitteissa.

Liukuva työaika

Työntekijä ja työnantaja voivat sopia liukuvasta työajasta, jolloin työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Liukuma-aika on lain mukaan enintään kolme tuntia vuorokaudessa.

Kun sovitaan liukuvasta työajasta, on sovittava kiinteästä työajasta, työajan vuorokautisesta liukumarajasta, lepoaikojen sijoittumisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymä korvataan vapaa-ajalla. Yleinen ja lisääntyvä käytäntö on, että työaika joustaa sekä yrityksen että työntekijän tarpeiden mukaan.

Lisätyö

Lisätyötä on työsopimuksella tai työehtosopimuksella sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei kuitenkaan ylitä lain mukaista säännöllistä työaikaa. Lisätyöstä on sovittava. Siitä maksetaan vähintään samaa palkkaa kuin säännöllisestä työajasta.

Ylityö

Ylityö on työtä, joka tehdään lain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän yli. Ylityöstä on sovittava tapauskohtaisesti, eikä sitä ole pakko tehdä. Ylityötä saa tehdä ja teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Työnantaja ja henkilöstön edustaja voivat sopia lisäylityön tekemisestä. Lisäylityötä voi sopimuksesta tehdä 80 tuntia vuodessa.

Työ- ja virkaehtosopimuksella voidaan sopia ylityön laskenta toisin. Ylityön laskentajakso ei saa ylittää sopimuksellakaan 12 kuukautta.

Ylityöstä maksetaan erillinen korvaus. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen työajan ja jaksotyön työajan ylittäviltä työtunneilta maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka. Ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi joko kokonaan tai osittain vastaavalla tavalla korotettuun vapaa-aikaan.

Viranhaltija ei saa kieltäytyä ylityöstä tai lisätyöstä, jos sen tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

Yö- ja vuorotyö

Kello 23:n ja 6:n välillä tehtävä työ on yötyötä. Työaikalaissa on tarkoin määritelty, milloin yötyötä saa teettää. Työehtosopimuksissa on määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillistä korvausta. Yötyö liittyy useimmiten vuorotyöhön, mikä voi olla jaksotettuna kahteen tai useampaan työvuoroon.

Osa-aikatyö

Osa-aikatyötä on työ, jota tehdään vähemmän kuin työ- ja virkaehtosopimuksissa tai lainsäädännössä on sovittu ”täydeksi” työajaksi. Usein osa-aikatyöksi luokitellaan alle 30 tuntia viikossa tehtävä tai alle 75 prosenttia säännöllisestä työajasta tehtävä työ. Työ- ja virkaehtosopimuksissa osa-aikatyö voidaan määritellä myös muun pituiseksi. Osa-aikaisia työntekijöitä koskevat lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla määritellyt edut eivät saa olla heikommat kuin kokoaikaisten. Edut suhteutetaan kuitenkin tehtyyn työaikaan. Jos työpaikalla on tarve lisätä työvoimaa, työtä tulee tarjota ensisijaisesti kokoaikatyöhön pyrkivälle osa-aikaiselle.

Lepoaika

Jos vuorokautinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, työntekijällä on oikeus vähintään puolen tunnin pituiseen lepoaikaan. Lepoaikaa ei saa sijoittaa työpäivän alkuun tai loppuun. Ruoka- ja kahvitaukojen pituudesta on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksissa tai työpaikkakohtaisesti.

Vuorotyössä työntekijällä on oikeus vähintään 11 tunnin keskeytymättömään lepoon työvuorojen välissä. Työnantaja ja työntekijöiden edustaja voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella.

Viikkolepo

Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan eli viikkolevon. Viikkolepo on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikkolepo voidaan järjestää siten, että se toteutuu kahden viikon ajanjakson aikana. Viikoittaisen vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Työaikapankin ABC

Työaikapankin perustaminen työpaikalla

  • sovitaan paikallisesti lain sekä työ- ja virkaehtosopimusten asettamissa rajoissa
  • mikäli ei ole työ- tai virkaehtosopimusta, noudatetaan lain määräyksiä
  • sopijaosapuolina työnantaja (edustajana useimmiten henkilöstöpäällikkö) sekä työntekijäryhmien luottamusmiehet tai vastaavat
  • sovitaan kirjallisesti
  • kytketään riittävään työajan seurantaan

Työaikapankki perustuu vapaaehtoisiin yritys- tai työpaikkatason järjestelyihin. Akava suosittelee, että kaikki työntekijäryhmät ovat järjestelmän piirissä.

Järjestelmään liittyminen ja siitä irtaantuminen

liittyminen on vapaaehtoista yksittäiselle työntekijälle

Työaikapankkiin voidaan valita yksi tai useampi säästettävä erä. Niistä sovitaan kunkin työorganisaation tarpeiden mukaisesti. Eriä voivat olla esimerkiksi:

  • lisä- ja ylityöt
  • vuosiloman säästövapaa
  • pekkaspäivät tms. työajan lyhennyserät
  • lomarahan vaihto vastaavaksi vapaaksi
  • liukuvaan työaikaan liittyvät tasauserät (esim. saldorajojen täyttyessä)
  • vapaa-ajaksi muutetut työaikakorvaukset

Enimmäisajat ja -määrät

  • säästämisajalle ja säästettävien tuntien määrälle ei esitetä kattoa
  • täsmennetään tarvittaessa alakohtaisesti tai yritys- tai työpaikkakohtaisesti
  • Akava painottaa mahdollisuutta myös pitkäkestoisiin vapaisiin

Työaikapankin hallinnointi

  • tarkoituksenmukaisinta on muodostaa säästetyt erät tuntimääräisiksi
  • merkitään palkka- ja työaikakirjanpitoon
  • työntekijäkohtainen työaikapankkitili suositeltava
  • eri eriä varten voi olla omat työaikatilinsä, erityisesti vuosilomalain säätelemät säästövapaat on syytä kirjata omalle erilliselle työaikatililleen

Työaikapankkiin säästäminen ”PANO”

  • ilmoitetaan tai sovitaan, mitä eriä siirretään työaikapankkiin tai työaikatilille

Vapaan pitäminen ”OTTO”

  • ilmoitetaan tai sovitaan, miltä tililtä ja kuinka paljon työtunteja käytetään
  • ilmoitetaan tai sovitaan pitämisajankohta
  • joissakin tapauksissa vapaiden pitämistä säätelee lainsäädäntö, näin esimerkiksi vuosilomalain kohdalla

Työaikapankkivapaan ansioiden määräytyminen

  • pitoajankohdan mukainen normaali palkka

Työaika

  • kaikki palkansaaja-asemassa olevat henkilöt kuuluvat työaikalain piiriin lukuun ottamatta johtavassa asemassa olevia työntekijöitä
  • työnantajan velvollisuus on pitää työaikakirjanpitoa
  • ylityöstä maksetaan erillinen korvaus
  • työntekijällä on oikeus 35 tunnin keskeytymättömään vapaa-aikaan eli viikkolepoon
  • työajoista voidaan sopia paikallisesti lain ja sopimusten raameissa
  • säännöllisen työajan ylittävä, työnantajan aloitteesta tehtävä työ on ylityötä. Se on korvattava korotetulla korvauksella tai sitä vastaavana vapaana.

Lue lisää aiheesta